Positiivinen Brädi ja Negatiiviset nuoret

Brädi & Negatiiviset nuoret, Katu-klubi 27.1.2017

TEKSTI: JANI PETTERI UHRMAN
jani.uhrman(a)lahenajat.fi
KUVAT JA VIDEOT: ANTTI SEPPONEN
antti.sepponen(a)lahenajat.fi


Lahden räp-senaattori Brädin keikka Katu-klubilla osui samalle perjantaille, kun satuin muutenkin kaupungin syntisten neonvalojen loimuun, joten miksipä ei, ajattelin. Katu-klubilta ei myöskään ollut vielä keikka-arviota Lahen aikoihin tehty, joten miksipä ei, ajattelin vielä uudemman kerran. Brädin lauteita lämmitteli niin ikään lahtelainen Negatiiviset nuoret.

Olin aiemmin kuullut Negatiiviset nuoret mainittavan nimeltä. Tämän keikkakomennuksen myötä aloitin hieman syväluotaavamman oppimäärän, minkäs muun kuin Googlen avulla. Parilla klikkauksella intensiivijaksoni oli johtanut orkesterin asioita hoitavan Rähinä Recordsin bändisivulle, jossa Negatiivisten nuorten esittelytekstin yhteydessä mainittiin sana punk kahteen otteeseen. Sanan punk mainitseminen Rähinä Records -kontekstissa sai pienet puistatuksen väreet kulkemaan vilurankaani pitkin, joskaan en antanut sen häiritä opintojani. Bändin Spotify-katalooki pitää sisällään neljä rallia, joiden myötä musiikki osoittautui jonkinlaiseksi räpin ja rockin konsortioksi.
“Negisten” äänimaailma vei minut lysmyisten punk-klubien sijaan amerikkalaisen college-leffan keg-partyihin, jossa fiksu opiskelijanuori saa jälleen kerran todeta koulun kauneimman tytön olevan vielä turhan kypsymätön aitoon rakkauteen, ja tämän kuolaavan sokeasti jefu-joukkueen pinnallisen quarterbackin sekä tämän tulipunaisen Mustangin perään.
Nuoren ihmisen kehittymisen ja siihen liittyvien kasvukipujen alueella liikutaan myös sanoitusten puolesta, joka saikin aikaiseksi seuraavat vilunväreet kropassani. Tämä ei ollut laadullinen kannanotto lyriikoihin, vaan oireilua siitä, että odottelen pelolla seuraavan sukupolven teiniangstin ryöpsähtämistä kotonani.

“Negiksille” on varmasti tilauksensa nuorten loputtomassa kapinassa. Tällainen räpin ja yksinkertaisen rock-musiikin sekoitus kaataa raja-aitoja tyylisuuntien välillä – sikäli mikäli niitä nykyään enää hirveästi on olemassa – ja omaa varmasti mahdollisuutensa nykymusiikin kentässä.

Itse keikka alkoi lavalla silminnähden räväkästi. Valitettavasti soitto vain soi vähän ujolla soundilla, eikä nuoresta uhosta välittynyt kuin tyhjät kuoret Katu-klubin tatamin toiselle neljännekselle (lue: tiskille), jossa itse fyysisesti sijaitsin. Kertsit olivat tarttuvia ja musa varsin menevää. Harmittavan vähän tenhosta kuitenkin välittyi yleisöön, joka tuntui suureksi osin olevan vähän hämillään poikien räimeestä. Itse taas olin hieman etäämmällä hämilläni räimeen puutteesta. Näkemäni perusteella tunnuin olevan eri keikalla kuin kuulemani, enkä sen takia oikein tiedä mitä Negatiivisten nuorten lyhyestä vedosta ajatella. Ainakin ajattelin sitä, että toimiikohan Negatiiviset nuoret keskivertoiselle Brädi-fanille kovinkaan monen biisin verran, vai olisiko bändille oikeammat kunnian niityt vähän rokimmissa piireissä? Hämmentäminen ja kapina on varmasti yksi näiden heppujen punkin kulmakivistä, joten tämä keikka saattoi olla jollain metatasolla myös onnistunut. En tiedä? Ehkä olen kuitenkin “negiksille” sen velkaa, että käyn tsekkaamassa heidän meininkinsä vielä jollain vähän tiiviimmällä ja hämyisemmällä klubilla.

Seurasi pieni roudaustauko, ennen kuin lavan valtasi “mastokaupungin mainosmies numero uno” – Brädi. Tuo Kotona -biisistä tuttu laini ei ainakaan heti kostautunut valheeksi. Poissulkemalla voidaan nimittäin helposti todeta, että tammikuussa lipun hinnat lähemmäs pariakymppiä hilannut henkilö ei tämä mainosmiesten uno ainakaan ole, eikä edes due.
Olisin kovasti halunnut nähdä Katu-klubin asfaltin ahtaampana kotikylän artistien esiintyessä, mutta mestoille oli valitettavasti raahautunut vain kourallinen diggareita.
Brädi-DJ Komet-Meissi -kolmiyhteys veti homman kuitenkin maaliin vähintäänkin ammattimaisesti. Kädet heiluivat yleisössä parhaimmillaan itärannikolta länsirannikolle kuin bumtsibumin katsomossa. Keikkaelämys on kuitenkin kiinni monesta muustakin seikasta kuin artistin keikkakunnosta, ja valehtelisin jos väittäisin, etteikö vähänläntä spektaattorien määrä olisi vaikuttanut keikan yleistunnelmaan.

Vaikka otinkin ennen iltaa Brädin tuotannon pikakertauksena haltuuni, olin keikan aikana kovasti yllättynyt siitä, kuinka monta ennalta tuttua kertsiä sieltä lopulta kuuloluihini hakkasi. Tämä kielii kotimaisen rap-musiikin vahvan aseman lisäksi siitä, että Brädin jalansija suomalaisen valtavirtaräpin kakkoskentän sentterinä on enemmän kuin ansaittu. Brädin biisit ovat miehen näköisiä, mukavia ja letkeitä, ja artisti onnistui tartuttamaan hyvää fiilistään myös yleisöön. Se kertoo omaa tarinaansa kokoonpanon taivaltamista kilometreistä ja matkalla hankitusta rutiinista.
Keikan kohokohdaksi nousi tietysti Lahti-anthem Kotona, joka on itselleni muodostunut varsin tutuksi ralliksi paikallisten korismatsien yhteydessä. Yleisön reaktiosta päätellen en myöskään ollut täysin yksin tämän ajatukseni kanssa.

Katu-klubi on mielestäni toimiva keikkapaikka, ja hieno lisä lahtelaisten live-klubien kasvavaan kirjoon. Tänä tammikuisena perjantaina se ei tosin näyttänyt parhaita puoliaan. Ei kuitenkaan syytetä tästä paikkaa, yleisöä eikä artisteja. Kaikkien osien summa vaan jätti odottamaan parempaa kevättä.

Ps. Lisää bassoa