Kaikki tiet vievät saunaan

TEKSTI: JANI PETTERI UHRMAN
jani.uhrman(a)lahenajat.fi

Sauna on hieno asia. Se on meille suomalaisille vähän samanlainen käsite kuin metsä: liian lähellä, jotta sitä osaisi kunnolla arvostaa. En tiedä missä päin palloa on ensimmäisenä lämmittelymielessä vettä kiville viskottu, luultavasti jossain ihan muualla kuin Suomessa, mutta hyvin me olemme oman versiomme lanseeranneet.

Ja onhan se. Suomalaisessa saunassa on aikojen saatossa pistetty alulle elämiä, päätetty niitä, riidelty, suunniteltu, sovittu, luotu uria sekä ihmissuhteita ja tuhottu niitä. Maailmaakin on lauteilla parannettu siinä määrin, ettei Miss Texasille pitäisi enää riittää uutta maailmanrauhaa tavoiteltavaksi. Jos kotona ei ole saunaa, niin hyvin luultavasti mökillä on. Ainakin kaverin mökillä. Suurella todennäköisyydellä saunan vaikutuksen piiriin joutuu, vaikkei saunomisesta sen kummemmin pitäisikään. Yleisesti ottaen sauna siis koskettaa meitä kaikkia jollain tavalla. Yhdistää tai erottaa.

 Itse en ole intohimoinen löylyttelijä. En nauti infernaalisesta kuumuudesta Sauna-Timona vettä kiville piiskaten. Olen enemmänkin sosiaalinen saunoja. Kaikki on hyvin niin kauan kun pysytään keskustelulämpötiloissa ja oluttölkki viilentää ihoa. Vaikka en olekaan äärisaunoja, saunaan liittyvä kulttuuri ja sen asema yhteiskunnassamme kiehtoo minua kovasti. Miten löylyhuoneesta on muodostunut suomalaisille nykyisen kaltainen hallinnollinen ja sosiaalinen keskus? Miksi jäyhäksi koettu suomalainen avautuu vasta sitten, kun hän on riisuutunut aseistaan ja kaikista aineellisista rihman kiertämistään? Se on kuin joku puoli-uskonnollinen puhdistautumisen riitti, jossa sekä ruumiis että sielu puhdistetaan tahroista ja ylimääräisistä taakoista.

Rituaalimaiselta suomalainen saunominen varmasti ulkopuoliseen silmään näyttääkin (mitä ne meistä ajattelee?). Hikiset äijät pakkautuvat alastomina pimeään tupaan piiskaamaan toisiaan oksilla, lämpötilan lähennellessä samoja astelukuja joissa joulukinkkuja kypsennetään. Saatanallista, vähintäänkin arveluttavaa. Urheilu- ja yritysporukoiden saunaillat ovat maassamme vakiintunut käsite. Mitähän esimerkiksi norjalainen jalkapallojoukkue tekee sen ajan kun suomalainen rakentaa tulevan kauden taktiikoita lauteilla? Pelaa varmaan Kimbleä. “Joukkue ei voi toimia joukkueena ennen kuin kullit on katottu”, sanoo suomalainen. Aika hyvin se pallo tuntuu kuitenkin muualla pyörivän, esimerkiksi juuri jalkapallokentillä.

Pidän mielipiteistä ja teräväkynäisestä sanailusta. Koska mielipiteeni eivät monesti ole kovinkaan kiinnostavia, eikä kynäni valtakunnan terävin, ajattelin että voisin ottaa vähän erilaista tulokulmaa juttuihini. Sauna onkin hyvä muusa. Jokaisella on siitä kokemuksia ja siihen liittyy paljon mystiikkaa ja tarinoita. Saunassa käydään myös kärkeviä keskusteluja. Jos kaupungin asioista päätettäisiin uimahallin saunassa (ehkä päätetäänkin), olisi moni asia toisin. Ylälauteelta löytyy yleensä yhdenlainen totuus. Katsotaan millaista jälkihikeä syntyy kun yhdistelen niitä omiin ajatuksiini ja lahtelaiseen sielunmaailmaan. Hankalinta tässä on muistiinpanojen kirjoittaminen. Paperi ei diggaa kosteudesta ja suihkuhuoneen peilistä muikkarit valuvat lukukelvottomiksi alta aikayksikön.

Tiedätkö muuten mikä on sojokoe ja miten se liittyy saunomiseen? En minäkään, enkä myöskään halua ottaa siitä selvää. Kirjoitellaan parin viikon päästä jostain ihan muusta. 


 Julkaistu 12.01.2017 Lahen Ajat Kaupunkimediassa
http://www.lahenajat.fi/tiet-vievat-saunaan/