Haamujahtia Lahdessa

TEKSTI: JANI PETTERI UHRMAN
jani.uhrman(a)lahenajat.fi
KUVAT JA VIDEOT: ANTTI SEPPONEN
antti.sepponen(a)lahenajat.fi


Oli synkkä ja myrskyinen yö, alkaisi jokin toinen kummitustarina.

Tämä ei, sillä ei ole synkkää, myrskyistä, eikä itse asiassa edes yö. Myöskään kummitusten läsnäolosta ei ole varmuutta, vaikka miljöö kerta kaikkiaan luokin stereotyyppiset olosuhteet maukkaalle horror storylle. Olemme rähjääntyneen autiotalon edessä, kuntaliitosta edeltäneen Lahden alueen kaakkoisosissa, kellon lähennellessä kahdeksaa. Aurinko on juuri painumassa mailleen viilentäen huhtikuista iltaa ja paljastaen höyryävän sielun hengityksestä.

Hämärtyvässä miljöössä näkyy niin paljon ränsistyneisyyttä ja hylättyä lattiapinta-alaa, että voisi kuvitella seisovansa oman onnensa nojaan jätetyn kolhoosin pihassa Liettuassa. Vain metsikön takaiselta moottoritieltä kuuluvat äänet kielivät 2000-luvun Suomen läsnäolosta. Tasainen liikenteen humina on kuin paksu marjapuuro, jota lakoniset tumpsahdukset lohkaisevat aina auton renkaan osuessa sillan saumoihin. Rapistunut talo kohoaa edessämme kaksikerroksiseen korkeuteensa. Ei kutsuvana, mutta kuitenkin oudosti kiehtovana. Emme ole peloissamme, mutta puhallamme hieman aiempaa tiheämmin höyrypatsaan ulos keuhkoistamme.

Auton ääntä kuuluu nyt vähän lähempää, ja valokeilat välkkyvät puiden takaa talon pihaan johtavalla tiellä. Kolmen auton delegaatio kaartaa talon pihapiiriin. Ovet aukeavat, savukkeet syttyvät ja toimelias kuhina alkaa autojen ympärillä. Osa kulkuneuvoista kuoriutuneista ihmisistä rupeaa purkamaan tavaroita autojen takakonteista, osa siirtyy tarkastelemaan ränsistynyttä tutkimuskohdetta päällisin puolin ja ottamaan siitä kuvia. He ottavat tutkimuskohteen haltuun, kuten he ovat tehneet noin kahdessa sadassa kohteessa vuodesta 2014 alkaen. Paranormal Investigations Group on saapunut paikalle.

 

Palo ei syttynyt sammuakseen

Valkeakoskelaisveljesten, Mika ja Markus Nikkilän, mielenkiinto yliluonnollisen tutkimiseen muuttui konkretiaksi, kun he päättivät tilata laitteistoa, jolla henkimaailman olemassaolosta olisi mahdollista saada todisteita. Veljeksistä vanhemman, Mikan, mukaan kiinnostuksen heräämiseen ei liittynyt mitään yksittäistä henkilökohtaista kokemusta, vaan pieni kipinä aihealueen tutkimiseen sytytti roihun, jota ei vielä tähän päivään mennessä ole saatu sammutettua.

”Nälkä kasvaa syödessä. Jokainen tutkimus jättää ilmoille aina uusia kysymyksiä, joihin sitten etsitään vastauksia”

Paranormal Investigations Group on yhtä kuin veljekset, jotka hoitavat 90% tutkimuksista kahdestaan. Välillä mukana on auttavia käsiä. Tällä kertaa dynaamista veljesparia on vahvistamassa demonitutkija Mörkö-Marko, joka on yksi Paranormal Investigations Groupin vakituisemmista vierailevista tähdistä. Ryhmään sulautuminen ja innokkuus ovat apuvoimien pääasialliset kriteerit. Marko vaikuttaakin innokkaalta tapaukselta. Ennen kuin kukaan on ehtinyt sanoa ’poltergeist’, on hän kameroineen jo talon uumenissa. Muu porukka seuraa vähän jäljempänä.

Tällä kertaa mukana on myös tutkimusta dokumentoiva  ryhmä journalistiopiskelijoita Tampereen yliopistolta. He kuvaavat materiaalia yliopiston netti-TV:n yliluonnollisuusmakasiiniin.

 

Nykytekniikka apuna haamujahdissa

Suurimpaan osaan tutkimuksista aloite tulee ulkoa päin. Nikkilän veljekset saavat viikkotasolla muutamia pyyntöjä ja vinkkejä, joiden perusteella he alkavat kartoittamaan mahdollisia tutkimuskohteita.

Lahden autiotalon tutkimuksissa ilmiantajat, talon entiset asukkaat, ottivat haamuveljeksiin yhteyttä, koska halusivat vahvistusta omille kokemuksilleen. Entiset asukkaat ovat mukana tutkimuksen alkuvaiheessa. Mutta he ovat selvästikin saaneet jo osansa talon ”aktiivisesta väestä”, eivätkä halua jäädä repimään arkoja muistoja tuoreelle vereslihalle. He näyttävät paikkoja ja tarkentavat yliluonnollisia kokemuksiaan talossa: aukeilevia ovia, ääniä, askelia, jälkiä lattialla ja pöytäpinnoissa ja kotieläinten levotonta käyttäytymistä.

Kokemukset tuntuvat olevan kuin suoraan Stephen Kingin kauhukatalogista. Kaiken keskiössä on kuitenkin ”vaalea nainen”, jonka on nähty ilmestyvän erityisesti yläkerran perimmäisen makuuhuoneen oviaukossa. Tämän huoneen ryhmä ottaa ensimmäisenä tukikohdakseen.

Muiden kiertäessä vielä huoneita läpi on Mörkö-Marko jo purkamassa tutkimuksiin käytettävää laitteistoa sisään kannetuista salkuista. Laitteet viritetään sessiota varten siihen kohtaan, jossa entiset asukkaat kertovat vaalean naisen ilmestyneen.

Lattialle oviaukkoon asetetaan EMF-mittari, joka mittaa sähkömagneettisia kenttiä. Suurilla arvojen heilahteluilla uskotaan olevan tekemistä henkiolentojen energioiden kanssa. Talon johdoissa ei ole enää vuosipäiviin virrannut sähköä, joten maalliset värähtelyt eivät ole tältä osin täällä häiritsemässä tutkimuksia.

EMF-mittarin viereen asetetaan ghostbox. ”Haamulaatikko” on yksi keskeisimmistä tutkimusvälineistä. Se skannaa satunnaisesti läpi radiotaajuuksia ja tutkijoiden toiveissa on, että laitteen muodostaman white noise -kohinan sekaan tarttuisi myös henkimaailman viestejä. Muita ryhmän käyttämiä laitteita ovat infrapunakamera, tavalliset kamerat, sanelimet, lämpömittarit ja radiopuhelimet keskinäiseen viestintään kohteissa.

 

Tutkimukset kirvoittavat monenlaista palautetta

Kaikki on valmiina ja ghostbox aloittaa säksättävän naarauksensa läpi radiotaajuuksien. EMF-mittari näyttää maltillisen oloisesti vihreää ja välillä keltaista valoa, punaisen kieliessä suuremmista muutoksista sähkökentässä.

Tutkimusryhmän jäsenet esittävät kysymyksiä kohti tyhjää oviaukkoa:

”Onko täällä ketään?”
”Onko täällä vaalea nainen?”
”Onko täällä kuollut joku?”

Ghostboxin hektisen kohinan keskeltä kuuluu välillä lyhytsanaisiksi vastauksiksi tulkittavia ääniä, mutta mitenkään erityisen anteliaasti henkimaailman edustajat eivät tietoa kohtaloistaan jaa. Ryhmän jäsenet tuntuvat kuitenkin kokeneina kehäkettuina tietävän enemmän, ja nyökyttelevät toisilleen itsevarman oloisesti.

 

Itse kenttätyö on vain pieni osa tutkimusta. Sessiot kuvataan ja äänitetään. Kuvia ja nauhoja käydään läpi vielä päiväkausia sen jälkeen, kun pöly on ehtinyt tutkimuksen jälkeen  laskutua. Mika Nikkilän mukaan erityisen haasteellista kummitusjahdissa onkin harrastuksen aikaa vievä luonne. Leipätyökseen rekkaa ajava yhden lapsen isä sanoo:

Voitaisiin puhua harrastuksesta, mutta myös elämäntavasta. Erityisen hankalaa on tasapainon löytäminen työn, perheen ja näiden tutkimusten välille. Tämä vie tolkuttoman paljon aikaa. Kymmeniä tunteja viikossa, kun ottaa huomioon tutkimusten lisäksi somen ja nettisivujen ylläpidon ja kaiken muun. Vaimo suhtautuu varovaisen kannustavasti, vaikka kyllä sieltä suunnalta sanomistakin tulee.”

Jos lähipiirin suhtautuminen on kannustavaa, tulee kannustusta myös omien ympyröiden ulkopuolelta. Paranormal Investigations Group on olemassa, jotta veljekset löytäisivät vastauksia itselleen, mutta tarjotakseen niitä myös muille. Muualta tuleva palaute onkin Nikkilän mukaan yksi toimintaan ajavista voimista:

”Kyllä kaikenlainen palaute ja myös muiden ihmisten tiedonjano saa jatkamaan tätä hommaa. Sosiaalinen media tekee vuorovaikutuksen ja levittämisen helpommaksi.”

Aina ei yleisöltä kirpoava palaute ole positiivista. Paranormal Investigations Group saa osakseen myös naureskelua ja ivaa. Pariin otteeseen on veljeksille lähetetty jopa tappouhkauksia. Henkeä uhanneet viestit ovat hetkellisesti saaneet ajattelemaan touhun järkevyyttä, mutta palo tuntemattoman tutkimiseen on vienyt voiton. Yleisesti ottaen veljekset suhtautuvat sosiaalisessa mediassa ilmeneviin soraääniin kevyesti. Nikkilä naureskeleekin:

”Jos rääpijät saavat siitä jotain mitä ovat etsineet, niin silloinkin toiminta on täyttänyt tehtävänsä. Kaikille jotain.”

Paranormal Investigations Groupilla on sosiaalisessa mediassa vahva preesens. Facebook ja Instagram -seuraajien määrä lasketaan tuhansissa, ja videoita on katseltu kymmeniä tuhansia kertoja. Sosiaalinen media on läsnä myös tämän kertaisessa tutkimuksessa, sillä veljekset ovat ottaneet Periscope -sovelluksen kautta lähetettävät live-lähetykset osaksi repertuaariaan.

 

Pelko ei saa olla päällimmäisenä

Ihmisten suhtautuminen haamujahtiin on kuitenkin loiventumassa. Nikkilän mukaan kiinnostuneiden määrä on suurempi kuin yleisesti luullaan. Nykyään ihmiset uskaltavat olla entistä avoimemmin kiinnostuneita selittämättömistä asioista, kun aiemmin ‘hulluksi’ leimaantumisen pelko on ollut liian suuri. Nikkilä uskoo heidän toimintansa osaltaan siloittaneen tietä.

”Kun ollaan tässä tosissamme ja omilla naamoillamme, niin muutkin varmasti uskaltavat paremmin innostua.”

Nikkilä ottaa uuden session vaalean naisen huoneessa. Tällä kertaa hänen käteensä teipataan kamera ja hän jää huoneeseen yksin. Muu porukka siirtyy äänekkäine laitteineen tutkimaan alakertaa. Kysymykset kaikuvat tyhjässä huoneessa. Vaikka Nikkilä ei saakaan vastauksia, sai hän vahvan tuntemuksen jonkun muunkin läsnäolosta tilassa. Skeptikot pitävät tällaisia tuntemuksia ja ghostbox-vastauksia hölynpölynä. Nikkilä kuitenkin haluaa kääntää asetelman päinvastaiseksi ja järkeilee:

”Jos joku pystyy näyttämään todisteet, että näkemämme ja kokemamme asiat eivät ole mitä me luulemme, niin minä haluan ne todisteet nähdä.”

Nikkilä myöntää, että ihan jokaiseen tutkimukseen tai tilanteeseen ei voi suhtautua ilman pelkoa. Samaan hengenvetoon hän lisää, että pelko edellä tutkimuskohteisiin on turha lähteä. Muutamaan otteeseen henkimaailman läsnäolo on konkretisoitunut fyysiseksi kosketukseksi.

”Valkeakoskelaisessa kartanossa minut tönäistiin kumoon. Kytäjällä jokin tarttui nilkkaani ja kerrostaloasunnossa Vuosaaressa alkoi tavarat kaatuilemaan kesken istunnon. Henget vaistoavat, jos porukka on paiseessa. Ne ottaa siitä hyödyn irti. Se voi mennä hulluksi se touhu.”

Autiotalo jää taakse

Meidän on aika poistua paikalta, mutta ryhmä jää vielä taloon suorittamaan loppuja tutkimuksiaan. Korvissa kohisee vielä haamulaatikon white noise, kun autiotalo muuttuu yhä pienemmäksi selkiemme takana.

Näimmekö, kuulimmeko tai koimmeko jotain selittämätöntä, siitä riittää pohdittavaa vielä pitkäksi aikaa.

Varmuudella kuitenkin tutustuimme henkilöihin, jotka antavat suunnattoman määrän aikaansa ja tarmoaan asialle johon he uskovat. Ja totuushan on tuolla ulkona, tai siis myös tuolla sisällä.

Poistuttuamme paikalta ryhmä teki vielä uuden tutkimuksen ahdistavaksi kokemassaan huoneessa yläkertaan johtavien portaiden yläpäässä. He saivat siellä vastauksen, että talossa on kuollut joku ja kehoituksen poistua paikalta. Paranormal Investigations Group jätti tutkimuskohteen noin yhdeltä yöllä varmana siitä, että lahtelainen autiotalo ei jäänyt tyhjäksi.


Paranormal Investigations Group FACEBOOKISSA.
Paranormal Investigations Group YOUTUBESSA.


Julkaistu 15.02.2017 Lahen Ajat kaupunkimediassa

Haamujahtia Lahdessa