Varavaltuutettuna kuntapäätäntää oppimassa


Lähdin kuntapolitiikkaan mukaan vuoden 2017 vaaleihin, kun Vihreistä pyydettiin ehdolle. Vaikka ajatus hyppäämisestä kunnallisen politiikan vankkureihin oli useaan kertaan käynyt mielessäni, en luultavasti olisi oma-aloitteisesti ehdolle hakeutunut. En myöskään olisi asettunut ehdolle minkään muun puolueen riveissä kuin Vihreiden. Kuulostaa siis jonkinlaiselta johdatukselta.

Vaaleissa jäin muutaman kymmenen äänen etäisyydelle valtuustopaikasta. Vaalityöhön antamani panos olisi voinut olla suurempi. Tiedä miten olisi käynyt, jos olisin käynyt väittelyissä, päivystänyt toreilla ja teltoilla tai vaikka mainostanut näkyvästi? Ehkä jostain olisi siunaantunut valtuustoon tarvittava äänimäärä, ehkä ei. Jälkikäteen ajateltuna kuitenkin kävi juuri niin kuin pitikin käydä.

Lähdin ”leikkiin” mukaan hyvin selkeästi kotiseuturakkauden kärjellä ja nyt olen Vihreiden toisena varavaltuutettuna sekä valtuustoryhmän jäsenenä hyvällä etäisyydellä oppimassa sitä politiikkapuolta. Eli olen käytännössä hyvin mukana kaikessa, mutta kuitenkin pienen hyppäyksen päässä kuntapäätännän tuulisimmasta myrskynsilmäkkeestä.

Olen tällä hetkellä todella innolla oppimassa valtuuston käytäntöjä ja kuntapolitiikan hienouksia. Minulla on vuoteen 2021 saakka aikaa pähkäillä onko valtuustotyö se foorumi, jonka kautta haluan kotikaupunkini asioita edistää. Vai löytyisikö neljän vuoden aikana mahdollisesti parempia keinoja tehdä hyviä asioita rakkaan Lahden hyväksi?