Lukko

Napsautan imurin päälle ja alan naaraamaan keittiön nurkkiin ilmaantuneita leivänmuruja ja kuivuneita juustonpaloja. Mukava ropina kantautuu kuuloluihini roippeiden kilvoitellessa pitkin Electroluxin suolistoa.

Kun tätä tekee harvemmin, voi oman työnsä jäljen nähdä selkeästi jokaisella vedolla. Olisihan se kovin turhauttavaa lääsiä lattioita, jos lopputulema näyttäisi täysin samalta kuin alkuasetelma. Yleensä imuroiminen ei miehitä suosikkitaskieni listan kärkipäätä, mutta tällä kertaa ihan mukavaa hommaa. Huomenna paukkuva keskeneräisen tekstin deadline nousee taas pintaan. Laappaan keittiön valmiiksi ja sysään imurin nurkkaan.

Kulmakaapista pussillinen eilen leivottuja kaurasämpylöitä. Jääkaapista voi, juusto, paprika ja salaatti. Veitsellä sipaisten ensin kauramöhkäleen rakenne halki ja voilla sekä juustolla rakennetaan perustukset. Päälle salaatinlehti ja pari paprikasuiroa. Ripaus herbamarea viimeistelee taideteoksen. Teetä minulla on kannussa valmiina likimain aina, niin nytkin. Kaadan kupillisen. Ilmaan nouseva hauras höyry kertoo siitä, että litku on edelleen juuri sopivan lämpöistä.

Pöyhin pari tyynyä alleni ja asetun sohvalle puolimakaavaan asentoon. Ei ehkä se ergonomisin työskentelyasento, mutta sitäkin mukavampi. Asetan teekupin sohvapöydälle, leivät viereeni sohvalle ja otan tietokoneen syliini. Tekstin kimppuun siis.
Ruotsalaiset bikinitissit autiolla saarella vai Floridan miljonääriselviytyjät paratiisisaarella? Saari kuin saari. Bodattu ja luonnonoloihin yllättävänkin meikattu korsto aiheuttaa riitaa silikonimuotoiltujen naispatsaiden keskuudessa. Tunnelma enteilee kiivasta kissatappelua. Kannattaako tuostakin nyt riidellä, eivätkö käsikirjoittajat keksi näille oikeita ongelmia? Kukahan tätäkin paskaa ylipäänsä kirjoittaa, tai katselee?
Ensimmäinen, toinen ja koloomas kerta… Huutokauppakeisari. Ei helvetti. Äänestän lopullisen tuntuisella kaukosäätimen painalluksella. Tiks kiinni!

Ei enää tekosyitä. Avaan läppärin kannen ja sen saatanan tekstitiedoston. Tekele on keskeneräisempi kuin muistinkaan. Itseasiassa koko toinen kappale on vähän kyseenalainen. Muutenkin näyttää raakileelta..
Make on näköjään taas lähdössä työmatkalle. Ihme muuten miten paljon ihmiset läträävät alkoholihyödykkeitä työmatkoilla. Tai ehkä ne lasilliset tilataan vain siksi, että saa otettua kuvan Oak Barrellissa. Eikö mehusta voi ottaa kuvia? Toivottavasti lentokenttähintaiset rekvisiitat kuitenkin imaistaan huiviin? Tai onko sillä väliä jos firma kerran maksaa? Itselleni sillä ei ole mitään väliä. Silja on käynyt salilla ja on kuvan perusteella tainnut käydä solariumissakin. Pete taas on avannut grillikauden. Hyi helvetti kuinka hyvän näköistä, ajattelee kasvissyöjä rasvahelmille tiristetystä teuraasta.
Numero yksi punaisen pylpyrän keskellä kertoo minuun kohdistuneesta aktiivisuudesta. Viikonloppuna jakamastani kuvasta on tykätty. Itsetuntoni kohoaa yhtä nopeasti kuin vedän henkeä, mutta latistuu nopeammin kuin ehdin puhaltaa ilmat pihalle. Takaisin tekstiin.

Kello raksuttaa jo pitkälle iltaa. Kyllä tässä saa ihan hommia painaa, mikäli tämän haluaa ennen höyhensaaria valmiiksi. Viestin merkkiääni harhauttaa ajatukseni. Tytär kyselee kyytiä huomisiin teatteriharkkoihin. Vastaan hänelle, että onnistuu jos millään muulla kyydillä ei pääse. Toivotan hänelle samalla hyvät yöt. Huomaan erääseen whatsapp-ryhmään ilmestyneen 63 uutta viestiä. Pidän kyseisen ryhmän ihan syystäkin vaimennettuna, sillä vanhojen frendien (lue: leipiintyneiden koti-isien) chattiin perehtyminen vie juttujen onttoon sisältöön nähden liikaa aikaa. Heikki ja Jaska ovat risteilyllä ja haluavat välittää tunnelmiaan meille muille. Ai kuinka kivasti ajateltu. Etä-Tallinnaa alati vyöryvällä viestitulvalla.

Sämpylät ja tee pääsivät ohimennen hupenemaan. Tästä ei tule mitään ilman santsikierrosta. Saapuessani keittiöön huomaan, että edellisestä kattauksesta on ropissut muutamia murusia lattialle. Normaalisti sitä ei edes huomaisi, mutta nyt siistin parketin luoma kontrasti saa näkäreet näyttämään nyrkinkokoisilta murkuloilta. Häiritsee. Otan imurin letkun rohkeasti käteen ja alan korjaamaan kauneusvirhettä. Kannattaa varmaan puunata koko kämppä, kun homma tuntuu kerrankin mielekkäältä.

Joskus välttämättömien asioiden tekeminen voi vaatia erityisen paljon ponnisteluita ja sitä ottaa kaikki keinot käyttöön, jottei tarvitsisi tarttua härkää sarvista. Tosiasia kuitenkin lienee, ettei yhtään rodeota ole voitettu sarvipäitä pakoilemalla.

Pitääkin muuten laittaa ikkunanpesuvehkeet tyrkylle huomista kirjoitussessiota varten. Ihan vaan näin kevään kunniaksi.


Julkaistu 4.5.2017 @ www.lahenajat.fi