Ei tarvita kummoistakaan tietämystä sähköisen markkinoinnin maailmasta osatakseen sanoa, että blogin pitäminen on turhaa mikäli sitä ei ylläpidä. Siinä tavallaan ampuu itseään jalkaan jos flirttailee, mutta ei anna.  Vähän sama, kuin edustaisi jotain erinomaista uutuustuotetta, mutta kertoisi kaikille ettei itse usko sen toimivuuteen.

Itselleni blogin ylläpitäminen olisi erityisen tärkeää, kun myymäni tuotteet ovat tekstiä ja sähköistä markkinointia. Ehkä se on sellainen perinteinen ”suutarin lapsilla ei ole kenkiä” -ilmiö. Kun kirjoittaa ja markkinoi  muutenkin koko ajan, niin ei pysty irrottamaan tekstinhitustakaan enää liian itsestäänselviin yhteyksiin. Koitan parantaa tapani.

En itse koe tärkeänä päteä blogeissa jargonilla ja mambojambolla. Itseasiassa en oikein jaksa sellaisia asiantuntijablogeja, jotka kirjoitetaan myynnin kulmasta, mutta joiden myyntilausekkeet pyritään mukaovelasti mukakätkemään sinne mukamukavan tekstailun sekaan. Onhan siinä toki hakukoneille vähän tuikitärkeää tartuntapintaa.

Vaikka sitä myyntiä ja optimointia pitäisi ajatella jatkuvasti, koen blogin itselleni ennemminkin verryttelynä ja ammattitaidon ylläpitämisenä. Maksetuissa sisällöissä on reunaehtonsa, mutta välillä saa tehdä jotain ihan muuta. Saa kirjoittaa vapautuneemmin ilman tekstilajien kaavamaisuuksia tai sääntöjä. Voi antaa kynän viedä. Sitähän se blogikirjoittaminen on. Sitä se kirjoittaminenkin parhaimmillaan on riippumatta siitä, saako tekstistä korvauksen vai ei.

Voisikohan sitä blogin henkeä tuoda enemmän nykypäivän journalismiin, joka mielestäni on monin paikoin hyvin tylsää ja itseään toistavaa? Voisiko enemmän antaa kynän vain viedä? Voisiko olla, että eri tekstilajien välisiä rajoja käytettäisiinkin jatkossa enemmän rajapyykkeinä uusien ulottuvuuksien etsimiseen, ei niinkään määräävänä  ja rajoittavana tekijänä? Jos keskityttäisiinkin suomalaisesti hyvin epätyypillisesti lähtökohtaiseen KYLLÄän sen sementöidyn EIn sijaan.

Kai minä olen tässä pohdinnassani jo puoli sukupolvea myöhässä. Kitisen journalismin kaavamaisuudesta ja tylsyydestä ja samanaikaisesti koen hyvin hankalaksi omaksua esimerkiksi tubettajia osaksi mediakenttää. Ehkä muutama tubettaja pohtii tällä hetkellä tahollaan, kuinka turhaa on laskea ajatuksia tekstilajien rikkomiselle. Meillä on kuitenkin video jo olemassa.

Maailma menee menojaan. Mielestäni on parempi hypätä virtaan ja yrittää luovia sen mukana kuin jäädä rannalle heiluttelemaan. Siten pääsee aina paikkoihin. Ei ehkä sinne mihin oli suunnitellut, mutta jonnekin.

Ja loppuun lupaus itselleni: lupaan terästäytyä blogin kirjoittajana (ehkä rupean myös tubettamaan 🙂 )